Elämä on joulu. Toisaalta joulu on sekä vakava, harras, henkinen ja ylevä, toisaalta taas iloinen, hassutteleva, hilpeä ja onnellinen. Samalla tavalla elämässäkin usein kiertyvät yhteen sekä vakavat että iloiset asiat.

Rakas ystäväni, rakkausvalmennuksen kehittäjä Sari Norkola kuoli muutama päivä sitten. Olen viime päivinä surrut Saria, tai oikeastaan sitä, että en enää koskaan saa nähdä häntä, kuulla hänen viisaita ajatuksiaan, nauraa hänen kanssaan tai kysyä neuvoa sydämen asioissa. Kuitenkin omassa elämässäni on samaan aikaan paljon onnea ja tulevan odotusta. Monet kerrat kohotimme Sarin kanssa shampanjamaljoja onnistumisille ja ystävyydelle. Uskon että paras tapa pitää Sarin opetukset elossa on juhlia elämää nyt kun olemme hengissä.

Sarin mies Thomas lähetti minulle tekstiviestin tänä aamuna. Thomas sanoi että Sarin sanoma oli jokaiselle parille pitää rakkautensa elossa joka päivä. Olen Sarin kanssa samaa mieltä. Tietysti suureelliset romanttiset tempaukset ovat ihania, mutta kaikkein tärkeimpiä ovat arjen pienet teot ja huomaavaisuuden osoitukset. Mikä voisi olla romanttisempaa kuin rakentaa yhdessä tulevaisuutta, pala palalta ja päivä päivältä?

Tavataan tästä lähtien täällä hääblogissani ja puhutaan sekä iloisista että vakavista asioista. Niistähän tämä kokonaisuus nimeltä elämä koostuu.